Category: Countdown

Yann Tiersen & Neil Hannon – Les Jours Tristes

Tän päivän biisi päättää poliittisten biisien countdownin. Se on voimabiisi: Yann Tiersenin Les Jours Tristes. Tää biisi on ihan maaginen ja liittyy uskallukseen ja omaan sisäiseen ääneen luottamiseen. Mä olen tosi pelokas ja herkkä. Usein pysähdyn hengästyneenä miettimään, mitä ihmettä olenkaan tekemässä. Tarkastelen tilannetta, tutkin omaa sisäistä ääntäni ja yritän arvioida, mikä olisi viisasta. Sama toistuu niin kansalaistottelemattomuudessa kuin missä tahansa muussa asiassa elämässäni. Mietin päätöksentekoani ja kuuntelen moraalista kompassiani. Se on minulle määräävä tekijä — toki nautinto ja mukavuudenhalu ovat läsnä myös. Olen kuitenkin omistautunut sille, että haluaisin vähentää kärsimystä. Kaikkien olentojen kärsimystä. Se tapahtuu mun nähdäkseni yrittämällä luoda yhteiskunta, joka ei käytä toista hyväkseen: oli kyse sitten toisista ihmisistä tai eläimistä. Yhteiskunta, joka kunnioittaa ja vaalii hyvinvointia ja elämää.

Tää biisi auttaa mua uskomaan itseeni myös niissä hetkissä, joissa tuntuu, että oma tekeminen on yksinäistä ja lohdutonta räpellystä. Onneksi näitä hetkiä on verrattain vähän, koska on uskomattoman ihania yhteisöjä, joissa toisia tuetaan ja joissa jaan arvot muiden kanssa. Tukea saa pyytää, antaa ja ottaa vastaan. Ja meitä, jotka haluamme paremman maailman, on paljon.

Tsekkaa biisilista Spotifysta ”elinakauppila2021 — kun pelkkä puhe ei riitä, tarvitaan musaa ja tekoja”. ❤️🔥❤️🔥

Commoners Choir – Get Back on Your Bus and Go Home

Ei natseja tai rasisteja Helsinkiin. Ei anneta tilaa vihaan perustuville liikkeille. Me pystytään parempaan ja jotta me voidaan selvitä tulevista muutoksista hyvinvoivana yhteiskuntana mukaan täytyy ottaa koko moninainen kansa. Rasismille ja fasismille ei ole sijaa. ”This common land is a Nazi-free zone, get back on your bus and go home”

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, minkä löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

Pussy Riot – Police State

“We all have to sacrifice, it won’t be long, shut the borders, perfect order, sons and daughters, drink the kool-aid. It’s the new way, do what I say.”

Mua mietityttää, miltä maailma näyttää dystooppisessa tulevaisuudessa, jossa oikeisto voittaa. Pussy Riotin Police State julkaistiin 2017 Trumpin valtaantulon vuosipäivänä kommenttina sekä Trumpin että Putinin ihmisoikeuksia polkevalle politiikalle. Biisi kuvaa maailmaa, jossa meitä kaikkia valvotaan ja jossa erilaisuutta ja moninaisuutta ei ole eikä vastaan panna. Pussy Riot on mahtava kollektiivi, joka tekee päätä huimaavan rohkeaa toimintaa. Samaa luovaa rohkeutta on oltava globaalisti kaikkialla.

Ja samaa oikeistopopulistista kehitystä on nähtävissä Suomessa ja se pitää pysäyttää. Siks mä oon ehdolla. Ilmasto- ja elonkirjokriisi on todellisia ja niihin on puututtava nyt. Toimia ei saa pysäyttää. Ja muutoksen on tapahduttava niin, että meidän yhteiskunta on siellä toisessa päässä yhdenvertaisempi, turvallinen kaikille, reilu ja lempeä.

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, minkä löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

UltraBra – Ken Saro-Wiwa on kuollut

Päivän biisi on Ultra Bran legendaarinen Ken Saro-Wiwa on kuollut vuodelta 1996. Saro-Wiwa oli nigerialainen ogoni-heimoon kuuluva ympäristöaktivisti, joka kritisoi Shellin toimintaa ogonien alueella ja jonka sotilashallinto myöhemmin hirtätti kahdeksan muun kanssa — tuomio julistettiin valetodistajanlausuntojen perusteella. Shell oli maksanut valmentamilleen todistajille huomattavia summia, jotta he lopettaisivat aktivismin. Amnesty International on todennut Shellin toimineen törkeästi.

Saro-Wiwan kohtalo ja tää biisi muistuttaa mua karmaisevalla tavalla siitä, kuinka me ollaan tuhottu luontoa jo kauan. Kohdeltu alkuperäiskansoja väärin. Ja me ollaan taisteltu ylikansallisia yhtiöitä vastaan jo kauan. Kauan on myös kansainvälinen yhteisö ollut hampaaton tämmösen julmuuden edessä. Kaikki nää ja tilanne vain pahenee.

Meidän täytyy muuttaa maailma lempeäksi, kestäväksi ja reiluksi. Paikaksi, jossa luonto voi hyvin eikä kenenkään mailla tai elämällä tehdä bisnestä.

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, jonka löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

Macka B – Wha Me Eat

Tänään biisinä on mahtava Wha Me Eat. Se on vegaanihehkutusbiisi. Biisin pointtina on se, ettei meidän tarvii syödä muita eläimiä pysyäksemme terveinä.

Muille eläimille niiden syöminen on kuitenkin paitsi kohtalokasta, myös kärsimystä tuottavaa. Se on tarpeetonta kärsimystä. Me pärjätään ilman, että toislajiset eläimet joutuu elämään elämänsä tehotuotannossa ja menettämään henkensä liian aikaisin ollakseen meidän ravintoa. Tän hirvittävän koneiston muuttaminen on yks niistä asioista, joiden on muututtava länsimaisessa yhteiskunnassa. Sen on muututtava moraalisista syistä: toislajisten eläinten kärsimyksen takia, mutta myös, koska eläintuotanto aiheuttaa kasvihuonepäästöjä ja vaatii jatkuvasti enemmän laidun- ja rehuviljelymaata käyttöönsä eli senkin kautta ihminen tuhoaa ilmastoa ja lajikirjoa. Ongelmat liittyy toisiinsa ja niihin ratkaisuna on koko elonkirjoa kunnioittava yhteiskunta, joka ei näe toislajisia eläimiä ja muuta luontoa hyödykkeenä vaan osana samaa elämän jatkumoa, johon me itekin kuulutaan.

Kohti sitä yhteiskuntaa! Muista äänestää sunnuntaina, että mä pääsen toteuttamaan kauniita asioita kaupunkipolitiikan tasollla!

Jaan vaalipäivään eli 13.6. saakka joka päivä yhden biisin. Ei mitään vakavaa, ei ylianalysointia, hyvällä fiiliksellä – nää on makuasioita. Jaan biisejä, joista tykkään ja joilla on merkitystä.

Musiikki on mulle tärkeää ja voimaannuttavaa. Se on rentoutumisen, fiiliksen muuttamisen, luovuuden ja itsestä huolehtimisen tapa.

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, jonka löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

Adikia feat. useita – Koskematon

Mä ajattelen, että me eletään tärkeiden muutosten aikaa. Yks näistä muutoksista on Me too -liikkeeseen liittyvä uudenlainen rajanveto ja itsemääräämisoikeuden vaade. Se on musta todella tarpeellista. Arvostan tätä biisiä ja siinä esiintyviä artisteja syvästi. Me tarvitaan just tätä voimaa:

”Koskematon koskematon
Älä koske älä edes kato
Sanoit et uskot reinkarnaatioon
Seuraavassa elämässä oot sit joku fakin mato
Olitsä perse vai tissimiehii mull on myös hartiat
Oon oman itseni vartija en täytä tarpeita en oo ketää varte ja
Sulle feminismi on kirosana
Sattusko totuus sua anna mä puhallan
Mua määritellään sen perusteella miltä mä näytän
Mitä mee yli tai ali se käyrä
Ihan sama mitä teen miten näit sanoja käytän
Kuule ku sanon mä oon koskematon
Älä koske älä edes kato”

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, jonka löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

New Model Army – Purity

Tän päivän biisi on biisi neitseellisen puhtauden ja ikuisen nuoruuden ihanteista. Ne liittyy usein odotuksiin, joita liittyy naisia ja naisoletettuja kohtaan ja on sillä tasolla esineellistämistä ja syrjinnän tapoja.

Puhtauden ja nuoruuden ihanteet koskee kuitenkin myös muita sukupuolia, ihmisiä ylipäänsä.

Mä ajattelen, että ne liittyy kuolemanpelkoon, siihen hirvittävään tosiasiaan, että me kaikki kuollaan. Sitä ennen keho on jatkuvasti likainen, siitä tulee kaikenlaisia eritteitä ja se on sairas. Me ollaan epätäydellisiä, ryppyisiä ja likaisia eikä mitkään ihanteet puhtaudesta oo siks koskaan kenenkään saavutettavissa. Siks niistä on myös luovuttava mielikuvissa — koska ne aiheuttaa paineita, lokeroita ja odotuksia. Eikä kukaan koskaan oikeasti ole puhdas. Me ollaan likaisia syntymästä kuolemaan jokainen. Ja sellaisina ihmisyydessämme aivan täydellisiä.

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, jonka löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

MARINA (feat. Pussy Riot) – Purge The Poison

Tätä biisiä ehdotti listalle yks tän tilin seuraajista. Olin tosi ilahtunut ehdotuksesta! Biisi on julkaistu ihan vasta, 14.4.21. Se lyriikat on päräyttävät: ne on kirjoitettu osin Äiti Maan näkökulmasta. Sanat on ilmastonmuutosta, patriarkaattia ja kapitalismia vastaan. Niissä puhutaan reaktioista Britney Spearsin hiusten poisajeua kohtaan ja toisaalta ihmisen ilmastonmuutoksen kautta aiheuttamista luonnonkatastrofeista.

Vaikka näiden – misogynian ja ilmastokriisin – yhteys saattaa vaikuttaa mielivaltaiselta, olen itsekin taipuvainen ajattelemaan, että tää sama naisvihamielinen yhteiskunta tuottaa sekä hirvittävää epätasa-arvoa eri ihmisryhmien välille että ilmastokriisin ja ekokatastrofin. Pidän itse Minna Salamin antamasta nimestä sille: europatriarkaatti. Europatriarkaatin talousjärjestelmä on nimeltään neoliberalistinen fossiillikapitalismi. Ja koko tän systeemin, rakkaat, pitää kaatua, jotta meillä on tulevaisuus, jossa kaikki ihmiset on tasa-arvoisia ja elonkehä voi hyvin.

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, minkä löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja

Malvina Reynolds – It isn’t nice

Eilinen päivä oli niin hässäkkää, etten ekaa kertaa ehtinyt julkaista biisiä, tässä tulee siis eilinen ja illalla tän päivän 😀
 
Hei ei oo kilttii, että istutte tiellä ja estätte autoja kulkemasta. Hei ei oo kilttii, että estätte kajakein luksusristeilijöitä jatkamasta ilman ja meren saastuttamista. Hei ei oo kilttii, että estätte rekkoja dumppaamasta jätemaata suoekosysteemiin.
Kuulostaa aika samalta, mitä Malvina Reynoldsin aikaan 60-luvulla aktivistit saivat kuulla.Tätä samaa kiltteyden vaatimusta on toitotettu hamasta suffragettien ajasta asti.
Jos ihmiset olisivat pyytäneet kauniisti, ei monia meidän nykyään itsestäänselvyyksinä pitämiämme oikeuksia olisi olemassa.
Hei ei oo kilttii, ei oo kilttii! Kiitti vinkistä, mut me ei välitetä vaan jatketaan maailman muuttamista.
Tuu mukaan ❤

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, minkä löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

Disposable Heroes Of Hiphoprisy – Television, The Drug Of The Nation

Mitäköhän disposable heroes of hiphopin tyypit kelaa sosiaalisesta mediasta, nykypeleistä ja älypuhelimista? Televison, the Drug of a Nation kertoo mielen täyttämisestä viihteellä sillä tavalla, että elämän pointti menee ohi ja että yleissivistys häviää.

Älä käsitä väärin, mäkin katson kyllä välillä jotain netflixiä (Please like me on tän hetken all time favourite). Musta on ihan jees ottaa rennosti. Se mua kuitenkin huolettaa, jos jokainen on yksin omassa poterossaan ja katsoo juttuja, jotka vahvistaa vain omia kapeita näkökulmia ja turruttaa suoritusyhteiskunnan, fossiilikapitalismin aiheuttamaa pahaaoloa loputtomalla viihteellä ja peleillä. Silloin ajattelen, että perspektiivi ja arviointikyky saattaa kärsiä.

Toivoisin, että mahdollisimman moni ois aktiivinen osallistuja meidän yhteiskunnassa, kriittinen ilmiöiden tarkastelija ja päättäjien haastaja. Silleen meillä syntyis aktiivista ja hyvin informoitua keskustelua ja ripeämpää politiikkaa — esimerkiksi ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa. Siks tää biisi tänään: ettei jäätäis aina yksin himaan pelaamaan. Vaikka joskus sekin on tosi jees.

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, minkä löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.