Category: Countdown

Pete Seeger – Which Side Are You On?

Which Side Are You On? On 1930-luvulla tehty biisi ja se kuuluu siinä esimerkiksi siinä, että siinä puhutellaan lähinnä poikia ja miehiä. Sen ydinviesti ei musta kuitenkaan oo kulunut. On tilanteita, joissa moraalinen teko on valita puoli.

En yleisesti pidä vastakkainasettelujen luomisesta, mutta joskus on pystyttävä sanomaan, että tää on mun kanta ja sillä selvä. Tällainen fiilis mulla on herännyt erityisesti viime aikoina liittyen puheisiin leikkauksista. Leikkauksia ei oo pakko tehdä. Ne on valinta. Ja ne on hyvin poliittiinen valinta, koska niillä vahvistetaan tuloeroja ja yhteiskunnan eriarvoistumista muutenkin. Palveluiden kaventaminen ja muut leikkaukset sattuu aina heikoimpaan. Se on asia, jota en voi hyväksyä. Siksi vastustan leikkauksia ja erityisesti niiden välttämättömyyden esittämistä absoluuttisena tosiasiana. Ja siksi mä olen vasemmistossa: voidakseni olla varma sosiaalisesti oikeudenmukaisesta politiikasta.
Päivän biisi kertoo ammattiliitoista. Oon surullisena seurannut, kuinka ammattiliittojen valta on kaventunut ja sitä murennetaan entisestään. Pidän järjestäytymistä ensiarvoisen tärkeänä työntekijöiden oikeuksien kannalta ja esimerkiksi lakkoilua oikeutettuna työvälineenä. Ammattiliitot on yksi tapa pitää huolta heikommasta eli yksittäisestä työntekijästä työnantajan edessä. Järjestelmää pitää vaalia. Ps. Jos haluut kuulla biisistä feministisen ja päivitetyn version, kuuntele upeen Ani DiFrancon veto!

Pps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, jonka löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

Sur-Rur – Väität olevas tyytyväinen

Väität olevasi tyytyväinen on Sur-rurin mainoa biisi merkityksettömyydestä. Mä ajattelen, että se kertoo jotenkin siitä tyhjyydestä, jota voi kokea keski-iän kynnyksellä, jos on sisäistänyt kapitalistisen narratiivin siitä, minkälaista hyvän elämän pitäis olla. Siis että pitäis olla nuori, kaunis, timmi, rikas, hypersosiaalinen, terve, älykäs ja lapsirakas valkoinen hetero eksklusiivisessa ikuisesti romanttisessa parisuhteessa.

Ja sit kaikkea tätä pitäis pystyä olemaan hautaan saakka. Jos “saavuttaa” osan tosta, huomaa aina, että jotain vielä puuttuu. Siks musta onkin aika paljon helpompaa myöntää, että tällaisia sisäistettyjä malleja meillä on – sukeltaa itsemyötätuntoon – ja antaa sit itsensä olla just sitä mitä on. Merkityksellisyyden kokemus tulee mun kokemuksen mukaan ennemmin läsnäolosta ja siitä, että rakastaa ja tulee rakastetuksi, että auttaa ja tekee hyvin aina, kun mahdollista, että saa tukea silloin, kun sitä tarvitsee ja että on just sellaisissa yhteisöissä kuin itselle sopii ja että rentoutuu ja leikkii paljon.

Sur-rur on muuten aika lailla pimentoon jäänyt vanha bändi, yks mun lemppareista. Sanoitukset on ihan nerokkaita, joten jos punkahtava musa yhtään puhuttelee, tähän kannattaa viimeistään nyt tutustua.

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, jonka löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

Climate Aid Finland – Yes, we all need hope

Tän päivän biisi on Climate Aid Finlandin ilmastokonsertin vuoden 2019 päätöskappale ”Yes, we all need hope”.

Haluun nostaa tätä videoo ja biisiä, vaikka ajattelen tietenkin, ettei yks biisi riitä. Mut mikään yksin ei riitä vaan ilmastopositiiviseen eli hiilinegatiiviseen ja ekologisesti kestävään yhteiskuntaan siirtymiseen tarvitaan mukaan ihan kaikki. Ja jokaisella teolla me viestitään päättäjille ja yrityspampuille, että me halutaan tekoja. Me halutaan tulevaisuus. Ne ei näytä muuten uskaltavan ryhtyä tekoihin. 🤷 Ilmastoteot onkin mun mielestä sekä kansalaistoimintaa, joka edistää tiukkaa ilmastopolitiikkaa tai kestävämpiä yksilönvalintoja. Mä ajattelen, että kansalaistoiminta on tällä hetkellä todella tärkeetä, vaikka molempia tarvitaan. Tässä biisin speksit:

ENO-verkkokoulu, Ekosäätiö, Myrskyvaroitus ry ja Climate Aid Finland on Joensuun kaupunginorkesterin, tunnettujen artistien, räppäävien Biolasten ja virtuaalikuoron kanssa tehneet tän ilmastomusavideon. Säveltäjänä Johanna Almark. Mukana videolla on muun muassa Jannika B, Irina, Wimme, Mikko von Hertzen, Eija, Taljanka, Paleface ja Joonas Saartamo ja monia muita niinku Biolapset.

Osallistu @climateaid.fi kampanjaan julkaisemalla oma videosi tunnisteella #naytatekosi. 🔥

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, minkä löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

Laineen Kasperi ja palava kaupunki – Ikuisten lasten laulu

Ikuisten lasten laulu on laulu läsnäolosta ja freesistä rennosta otteesta. Se on vastalause kyynistymiselle. Kyynisyyshän on sitä, että on pettynyt niin monta kertaa, ettei enää edes toivo tai yritä. Ettei uskalla enää ilmaista tarpeitaan tai näyttää tunteitaan, koska on oppinut ajattelemaan ettei siitä oo hyötyä. Ettei kukaan välitä tai ettei maailmaa oo sellainen.

Mä en oo tippaakaan kyyninen. Oon idealistinen ja uskon ihmisiin ja hyvään ja rakkauteen. Ja vaikka toisin ku biisissä, mä pidän tuloerojen ajattelua tärkeenä ja hyvänä, samaan aikaan ajattelen et me voidaan tehdä vaikka mitä hienoja ja tarpeellisia muutoksia just silloin, kun me uskalletaan ehdottaa, hypätä ja olla rohkeita idealisteja.

Uskallatko sä? Vai onko kyynisyys vieny sut mukanaan? Miten voitais valaa uskoa siihen, että säkin oot tärkeä?

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, jonka löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

Chumbawamba – Here’s the Rest of Your Life

Päivän biisi on Chumbawamban …Here’s the Rest of Your Life
Chumbawamba on ihan älytön bändi: kuuntele, jos se ei oo entuudestaan tuttu! Niiden biisit kertoo suurin piirtein kaikista tärkeistä poliittisista teemoista, joita kuvitella saattaa. Monet tuntee ne yhdestä hitistä, mutta niillä on melkein sata julkaisua. En malta odottaa niistä kesäkuussa julkaistavaa dokkaria. Tän päivän biisi kritisoi auktoriteetteja ja inspiroi itseorganisoitumiseen eli anarkistiseen toimintaan. Itsekin identifioidun anarkistiksi ja mun ihanneyhteiskunnassa päätöksiä tehtäis lähellä niitä, joihin ne vaikuttaa ja poliittinen toiminta olis arkista suoraa päätöksentekoa. Kukaan ei olis toisen auktoriteetti tai pomo.

Nyt eletään kuitenkin toisenlaisessa järjestelmässä ja tällä hetkellä äärioikeisto yrittää järjestäytyä ja koronakriisin jälkeisessä maailmassa puhutaan leikkauksista ja palveluiden yksityistämisestä: teoista, joilla on konkreettisia vaikutuksia oikeisiin ihmisiin kehollisiin tyyppeihin terveyskeskuksissa ja hoivakodeissa, kouluissa ja päiväkodeissa. Ilmastotekoja ja lajikadon estämiseen tähtääviä toimia ei tehdä ollenkaan sitä tahtia kuin pitäisi. Näiden juttujen takia mä oon ehdolla. Että meidän tuleva maailma ois reilumpi ja tasa-arvoisempi ja että meillä ylipäänsä ois tulevaisuus.

Joku voi ajatella, että mä oon sell out kun oon ehdolla, mutta ne, jotka tuntee mut, tietää, että rehellisyys ja avoimuus on mulle hillittömän tärkeitä arvoja. Ja että mä jatkan ihan joka päivä myös ruohonjuuritason toimintaa. Haluun muuten myös sut kaduille! Tavataan mieluummin mielenosoituksessa tai katublokissa kuin Instassa.

Love & Rage <3

I hate the things I love being criminalised
I hate the straight-jacket schools I grew up in
I hate MPs, judges and magistrates
I hate being taught to base my life on TV stars
I hate being kept waiting by bureaucrats
I hate wars, and all the people who love them
I hate the idea of living on other people’s backs
I hate being filed, registered and classified
I hate being watched and monitered
I hate police
I hate the way you talk down at me
I hate being told what to do
I hate you when you don’t listen
I hate the way you distort

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, minkä löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

Kreator – People of the lie

Kreatorin People of the lie on biisi rasismista. Se on rankkaa musaa, mutta rankka on aihekin. Mulle on henkilökohtaisesti tärkeäää, että ihan politiikan ytimessä on kaikkien ihmisten kiistämätön arvo enkä ikinä tingi tästä arvosta. Se näkyy vahvasti mun toiminnassa kaiken inhimillisen moninaisuuden huomioimisena, yrityksenä tavoittaa myös helposti toiminnan ulkopuolelle jääviä ihmisryhmiä ja tietenkin näkyvänä antirasismina ja antifasismina.

“You cannot hide behind those empty claims
Your racist pride is nothing but a game
And you will lose for right is on the side
Of those who choose to fight for humankind”

Mä haluaisin ajatella, että me ollaan kaikki lähtökohtaisesti myötätuntoisia olentoja ja että pelko estää tuntemasta myötätuntoa joitakin ihmisryhmiä kohtaan. Että meidän mieli kehittää tavan lokeroida, rakentaa narratiiveja ja luoda me/he-asetelmaa silloin, kun on turvattomuutta tai epävarmuutta sen suhteen, tuleeko itse huomioiduksi. Siksi ajattelen myös, että lopulta rasismikin on ilmiö, joka nousee pahoinvoinnista, eriarvoisuudesta ja turvattomuudesta. Ja meidän yhteiskunnan todella kurjista piirteistä, kuten toksisesta maskuliinisuudesta. Kyse on siis yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka voitais ratkaista parantamalla asioita yhdessä.

Ilmastokriisin uhatessa meitä, nousee koko ajan tärkeämmäksi toimia niin, että me huolehditaan kaikista yhteiskunnan jäsenistä eikä lipsahdeta oikeistolaiseen politiikkaan silloin, kun yhteiskunnallisia muutoksia tulee paljon yhdessä rytäkässä. Usein muutoksissa nipistetään niiltä, joilla jo nyt on vähiten. Ja just nyt on tärkeää, ettei me anneta ekofasististen arvojen nousta. Siksikin kutsun itseäni ylpeänä Antifa bitchiksi. Tehdään näistä jutuista ylpeyden aiheita. <3

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, jonka löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

Matka maailman ympäri — Luvattu maa

Toista planeettaa ei olekaan, sellaista, joka ois meidät ilmastokriisiltä eli itseltämme pelastava luvattu maa. Sen sijaan jokainen pakenee vastuuta: niin päättäjät, yrityspomot kuin yksittäiset kansalaiset. Uhka on ehkä liian mittava ja omat vaikutusmahdollisuudet tuntuu pieniltä. Pään tunkeminen pensaaseen tuntuu monelle parhaalta vaihtoehdolta.

Samaan aikaan meidän planetaarisen systeemin osat on jo ylittäny keikahduspisteitä, joiden jälkeen ne muuttuvat ilmastonmuutosta kiihdyttäviksi, kun ne ennen hidastivat sitä. On mahdollista, että koko systeemi riistäytyy polulle, jota ihminen ei enää hallitse. Siksi on toimittava nyt, kun vielä voi olla mahdollista tehdä edes jotain.

”Ajoi autolla yksin töihin
Ja mitä sitten jos pihvin söikin?
Eihän yksin voi kukaan
Mihinkään vaikuttaa.”

Meidän pitää muuttaa koko järjestelmä, jotta muutos on reilu. Kukaan ei saa ajaa autolla yksin töihin ilman todellisia perusteita ja kestävää energianlähdettä. Pihvin ois parempi olla vegepihvi. Laajamittainen muutos on kuitenkin mahdollinen vain, jos me ollaan kaikki mukana siinä: niin päättäjät, yrityspomot kuin yksittäiset kansalaiset. Ja hei, vielä enemmän kuin mä toivon, että äänestät vaaleissa, toivon että lähdet kaduille ja mukaan ilmasto- ja ympäristöliikkeeseen. Sua tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, jonka löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

Manu Chao – Clandestino

Valitsin tälle päivälle biisin ja artistin, jolla on mulle ihan erityinen merkitys. Manu Chao on älyttömän taitava ja ihailtavan poliittisesti aktiivinen muusikko ja Clandestino tietenkin klassikko. Samaan aikaan aihe, josta tää vanha biisi kertoo, on valitettavan ajankohtainen. Biisin teema on laiton siirtolaisuus.

Teema on itse asiassa koko ajan ajankohtaisempi, koska ilmastokriisin takia jo nyt miljoonat joka vuosi joutuu pakkomuuttamaan. Kaiken kukkuraksi tää ei ole edes virallinen pakolaisuuden määritelmä, joten ilmastopakolaisuutta ei näy tilastoissa. Ja ilmastopakolaisuuttahan on kaikki se, mikä johtuu välittömästi tai välillisesti jo nyt tapahtuvasta ilmaston kuumenemisesta, kuivuudesta, nälästä, luonnonkatastrofeista ja konflikteista, jotka taas johtuu niistä. Ja siis ongelma tulee kasvamaan. Siksi meidän pitää varmistua siitä, että me tehdään asioita ilmastokriisin estämiseks: että mahdollisimman moni saisi pysyä kodissaan ja lähellä läheisiään eikä joutuis kärsimään katastrofeista.

Tietenkin laitonta siirtolaisuutta on muutakin. Itselleni koko käsite on kuitenkin oksymoroni. Kuten äitini sanoo, kukaan täällä ei valitse vanhempiaan. Siksi musta siirtolaisuudenkin pitäis olla ok. Kukaan meistä ei valinnut synnyinpaikkaansa. Kukaan ei oo laiton.

Laittomuus siirtolaisena tarkoittaa usein sitä, että on kaiken yhteiskunnan tarjoaman suojan ulkopuolella. Se on asia, joka voidaan kunnissa korjata. Ajattelen, että ruokaa, suoja ja terveydenhuolto pitää taata ihan kaikille.

Jaan vaalipäivään eli 13.6. saakka joka päivä yhden biisin. Ei mitään vakavaa, ei ylianalysointia, hyvällä fiiliksellä – nää on makuasioita. Jaan biisejä, joista tykkään ja joilla on merkitystä.

Musiikki on mulle tärkeää ja voimaannuttavaa. Se on rentoutumisen, fiiliksen muuttamisen, luovuuden ja itsestä huolehtimisen tapa.

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, minkä löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

Manic Street Preachers – If You Tolerate This Your Children Will Be Next

Tänään puhun rohkeudesta (niinku tuntuu, että puhun aika usein). Oikeastaan musta ois ihaninta, jos maaillma ois sellainen, ettei tarttis olla rohkea. Mua itseänikin on pelottanu aivan hirveesti monta kertaa, mutta oon pelosta huolimatta päättänyt tehdä asioita siks, että ajattelen, että se on oikein ja tärkeää.

Päivän biisissä puhutaan siitä, miten joskus pitää ottaa kantaa ja uskaltaa, jotta meidän lasten tulevaisuus ei ole hirvittävä. Vaikka kannan ottaminen nostais häpeää ja kauhua, niin silti, koska meillä on vastuu siitä, mitä meidän ympärillä tapahtuu. On uskallettava puuttua. Biisissä asiasta kerrotaan Espanjan sisällissotaa tukemaan lähteneiden vasemmistolaisten, kommunistien ja anarkistien kautta. Oikeisto, joka sai tukea Italian fasisteilta ja Natsi-Saksalta, hävisi sodan ja Espanja olikin vuosikymmeniä Francon vallan alla. Se, mikä olisi voinut johtaa aivan uudenlaiseen yhteisölliseen poliittiseen järjestelmään, kukistettiin.

Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, jonka löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.

Yeboyah – Mitä tarviit

Päivän biisi on upean Yeboyahin Mitä tarviit. Ihailen Yeboyahia ja erityisesti tätä biisiä. Siinä puhutaan ennakkoluuloista ja rasismista. Puhun tässä toki liittolaisen näkökulmasta enkä omasta kokemuksestani, koska kuulun valkoiseen valtaväestöön. Yeboyahin viesti on mielestäni aivan rautainen: “En anna mitä haluut annan mitä tarviit”. Just näin on monen yhteiskunnallisen muutoksen kanssa. Epäkohdan kuuleminen on valtaväestölle epämiellyttävää, mutta tarpeellista. Sen edessä meidän täytyy osata olla avoimia, tehdä tilaa ja tarjota tukea.

Rasismin suhteen mä oon täysin tinkimätön. Sitä ei pidä sallia eikä seurata vierestä. Sama totuudessa pysyminen koskee mulle esimerkiksi sitä, miten me puhutaan käsillä olevasta ympäristö- ja ilmastokriisistä.

On uskallettava sanoa, mikä on vialla, koski se sitten rasismia, seksismiä, eläinten oikeuksia tai luontoa. Jos kuulet epämiellyttävän totuuden, uskallatko harkita sisältöä vai torjutko sen saman tien? Vain avoimuus ja se, että me luotetaan vähemmistöjen ääniin ja uskalletaan tutkia sydämiämme, voi muuttaa tän yhteiskunnan hyväksi kaikille, ei vain harvoille etuoikeutetuille.